Jälleen on uusi vuosi.

Ajattelin aloittaa blogin joka kertoo elämäntapamuutoksestani. Sen aloittamisesta ja vaikeudesta.

Järjestelmä herjasi sähköpostiosoitteeni olevan jo käytössä ja syykin löytyi. Olinhan aloittanut blogin jo aiemmin.
Jännä oli lukea vuoden takaista tekstiä, kun tässä on kuitenkin tapahtunut niin paljon.

Avioero mieheni kanssa. Muutto takaisin kotipaikkakunnalleni. Vaikeat ajat ja epätoivoiset teot.
Sairaalassa olen ollut ja minulla diagnosoitiin skitsoaffektiivinen häiriö. Ennenhän minulla oli "vain" kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Paino ei ole laskenut varmaan yhtään siitä, mitä se oli, kun vuosi sitten artikkelia tänne kirjoitin. Huomenna olisi kuitenkin vaaka-aamu ja karmea totuus paljastuu. Keskiviikkona kävin vaa'alla, kun sairaalasta kotiuduin, silloin vaa'an lukemat pysähtyivät 121kg:n. Pituutta minulla on 177cm. Huomenna se alkaa. Elämäntapamuutos.

Näin se käynnistyi, uusi vuosi.

Myöhässähän minä olen tämän kirjoitukseni kanssa,
mutta aiemmin en muistanut blogini olemassa oloa ja huomasinkin,
että enhän minä ole tänne vielä kirjoittanut mitään.

Vuosi vaihtui muuttolaatikoita purkaessa.
Muutimme Jyväskylään viime vuoden viimeisenä päivänä ja meillä olikin aivan kullan arvoinen muuttoporukka meitä auttaessa. Muuttoauto saapui entiselle kodillemme aamulla puoli kahdeksan aikaan ja matka uuteen kaupunkiin starttasikin karmeassa kelissä. Lunta oli tullut taivaan täydeltä koko edellisen yön ja miinusasteita ei ollut lainkaan. Tiet olivat huonossa kunnossa ja muuttoautolla, isolla kuorma-autolla olikin vaikeuksia peruuttaa vanhan kodimme parkkipaikalle jonne päätieltä nousi jyrkähkö ylämäki. Lähes puolentunnin yrittämisen ja hiekottamisen jälkeen auto kuitenkin parkkipaikallemme saatiin.

Vuosi vaihtui ystäväpariskuntamme ja heidän lastensa kanssa.

Viimeinen vuosi on ollut aivan karmea. Kahden vuoden työ painonpudotuksen saralla valui hukkaan 35 kilon nousun myötä ja nyt on aloitettava työ uudestaan. Kävin liittymässä Kuntomaailman jäseneksi ja liityin niin kutsuttuun painonpudotus ohjelmaan. Tänään monen mutkan jälkeen tapasin ensimmäistä kertaa ohjaajani joka on koulutukseltaan fysioterapeutti. Hän vaikutti todella hienolta ja energiseltä ihmiseltä. Hän otti tosissaan ongelmani kropan kanssa kuten polveni kanssa on. Hän myös kyseli tarkasti muut kehoni osa-alueet löytyykö niistä ongelmia. Pääsin myös astumaan TANITA-kehonkoostumus vaa'alle joka kertoikin karuja totuukia vartalostani. Kipu vasten kasvojani oli suuri kun sain kuulla kehoni iäksi 40 vuotta. Olenhan vasta 25 fyysiseltä iältäni. Ohjaaja oli todella kannustava ja uskoi minun pystyvän pudottamaan painoa kilo per viikko tahdilla, jos vain itse sitä todella haluan. Ja kyllä, minä haluan. Toive omasta lapsesta on niin suuri, että jo siinä on suuri motivaatio painonpudotukselle. Ja ennen kaikkea terveys. En tahdo samoja sairauksia mitä isälläni tai hänen suvullaan on. Olen nähnyt lyhyen elämäni aikana liian monta kuolemaa joka on ollut liitoksissa diabetekseen tai sydän- ja verisuonitauteihin.

Näin on avattu ensimmäinen kirjoitus. Jatkoa seuraa, rauhalliseen tahtiin.